Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2020


Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät kuntalaiset,

Nousiaisten kunnan puolesta haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Näin itsenäisyyspäivänä, siniristilippujen hulmutessa, kokoonnumme juhlistamaan Suomen 103-vuotista itsenäisyyttä, muistamaan sotiemme veteraaneja, kotirintamalla toimineita sekä vaalimaan sodissa menehtyneiden muistoa – tällä kertaa poikkeuksellisesti näin etänä.

Tänä päivänä itselläni päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus sitä sukupolvea kohtaan, joka antoi elämänsä Suomen valtion käyttöön sotien aikana ja toisaalta kiitollisuus niitä kohtaan, jotka ovat rakentaneet suomalaista yhteiskuntaa kuluneina vuosina sen jälkeen.
Tänä vuonna meitä on kohdannut poikkeuksellinen kriisi. Koronavirus on asettanut meidät koetukselle, kuluttanut voimavarojamme, muuttanut meidän tapaamme toimia ja olla sekä saanut meidät arvostamaan uudella tavalla elämän pieniä asioita.
Myös meillä Nousiaisten kunnassa ollaan jouduttu haastavien paikkojen eteen ja jouduttu monen monta kertaa miettimään, miten saamme palvelut toimimaan tämän pandemian asettamien reunaehtojen puitteissa. Olemme pohtineet kouluruokailun järjestämistä etäopetuksessa, miten saamme järjestelmät toimimaan etätyössä, mitä ryhmäliikuntaa voimme milloinkin järjestää tai millä tavoin järjestämme kangasmaskien jakelun vähävaraisille. Järjesteltävää on ollut ja kuitenkin samalla on ollut tärkeää pitää palveluita käynnissä, huolehtia hankkeiden etenemisestä ja kehittää toimintaamme normaaliolojen tapaan. Varautua, tiedottaa ja kuitenkin huolehtia arjen sujuvasta etenemisestä.

Hyvät kuntalaiset,

sisu ja rohkeus. Ne ovat ne sanat, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun kuulee sanan sotaveteraani. Erään määritelmän mukaan sisu alkaa tilasta, jossa sinnikkyys ja periksi antamattomuus loppuvat. Se on ylimääräinen energiavaranto, joka otetaan käyttöön, kun henkilö uskoo olevansa tilanteessa, joka ylittää hänen kantokykynsä. Suomalaiset sotilaat joutuivat turvautumaan sisuun taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan. Mutta sisua tarvitsi myös siviiliyhteiskunta. Olosuhteet eivät tuolloin olleet puolellamme. Jouduimme pärjäämään, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut.
Lisäksi käyminen ylivoimaista vihollista vastaan on vaatinut myös erittäin suuren määrän rohkeutta. Rohkeutta tilanteessa, jossa huonoimmassa tapauksessa lopputuloksena on ollut oman elämän loppuminen tai vakava loukkaantuminen. Kuten kaikki sodat, ei tämäkään sota ratkennut ilman inhimillistä kärsimystä. Sekä talvisodassa että jatkosodassa kuolleiden määrä on yli 95 000 henkeä.
Kuluneen vuoden kevään aikana meillä Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki. Tämä hetki oli valtiosääntöhistoriamme kannalta poikkeuksellinen ja asetti Suomen tilanteeseen, jossa se kertaakaan ole ollut aiemmin. Taistelu koronavirusta vastaan jatkuu aktiivisesti ja tämä vaatii meiltä kaikilta panosta.
Sinänsä on jännä ajatella sitä, miten meidän isovanhempiemme sukupolvea käskettiin lähtemään sotaan, riskeeraamaan elämänsä ja hyvästelemää läheisensä… Meille tänä päivänä puolestaan esitetään pyyntö: laita kynttilöitä pöydälle – katso telkkaria – ota kuppi kaakaota – pysy kotona. Ja meillä on haasteita selvitä jopa tästä asiasta.
Toivoa kuitenkin on. Rokote tuo valoa tunnelin päähän, rajoitusten kautta pyrimme hillitsemään viruksen leviämistä, loistava terveydenhuollon henkilöstömme takaa sairastuneille parhaan mahdollisen hoidon ja olemme löytäneet uusia kanavia yhteydenpidolle ja ottaneet samalla hurjan digiloikan. Tästäkin selviämme yhteistyöllä.

Hyvät naiset ja herrat,

jatkosodan päättymisestä on kulunut 76 vuotta. Olemme saaneet elää rauhan aikaa. Suomen valtion menestystarina on vertaansa vailla – ainutlaatuinen luokassaan. Jos varsinkaan jatkosodan aikaan olosuhteet eivät olleet puolellamme, niin kun palaamme sieltä nykyhetkeen, on tilanne täysin toinen. Suomi on jo usean vuoden ajan ja useissa eri tutkimuksissa todettu kuuluvan maailman ykkösvaltioiden joukkoon. Meillä on sananvapaus, paras koulutus, maailman tasa-arvoisin yhteiskunta sekä yleinen luottamus toisiimme, yhteiskuntaan ja sen instituutioihin hyvin korkealla. Asioita, joista monet muut maat vain voivat unelmoida. Vaikka olemme maana verrattain pieni, olemme pystyneet nousemaan sodan ja sotakorvauksien jälkeisestä tilanteesta nopeasti ylös. Ilman yhteistä ponnistusta tähän ei oltaisi päästy.
Kuitenkin on huomioitava, että se mitä historian ponnisteluilla ollaan saavutettu, ei ole ilman työtä pysyvää. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole itsestäänselvyys, vaan pitkäjänteisen työn tulos. Siksi hyvinvointimme kulmakiviin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja julkisiin palveluihin, tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta takaamme kaikille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. Myöskään tarkan taloudenpidon merkityksellisyyttä hyvinvoinnin turvaamisessa ei pidä unohtaa. Mitä paremmin menestymme kansantaloutena, sitä paremmat edellytykset meillä on huolehtia hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta – erityisesti niistä, jotka tarvitsevat tukea eniten sekä niistä, jotka ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan. Vaikka suuret yhteiskuntaan vaikuttavat ja yhteiskuntaa muuttavat ratkaisut tehdään valtionhallinnon tasolla, emme saa unohtaa omaa vastuutamme lähimmäisistämme. Me olemme yhteiskunta. Meillä on vastuu. Jokainen meistä voi tehdä jotain.

Kansakuntamme historiassa yhdelle sukupolvelle annettiin ennennäkemätön taakka kannettavaksi. Kun kuljemme aikakaudesta toiseen, vastuu on siirrettävä sukupolvien ketjussa eteenpäin. Kun uudet sukupolvet ottavat paikkansa, siirtyy heille hieno maa ja perintö, mutta myös suuri vastuu. Nyt on aika näyttää yhteinen voimamme ja ponnistaa siltä pohjalta vastaamaan tämän päivän sekä huomisen haasteisiin. Uskon Suomen olevan jatkossakin hyvä maa – ennen kaikkea puolustamisen sekä vaalimisen arvoinen.
Nousiaisten kunnan puolesta toivotan teille erinomaista itsenäisyyspäivää sekä oikein hyvää ja rauhallista jouluaikaa.
Kiitos.

Riikka Liljeroos
Hallintojohtaja
Nousiaisten kunta