Vappulan päiväkodin blogi

Jänispostia

 

Tänään päiväkotiin saatiin uusi ”lapsi”, kun Pikkujänis muutti meille. Jänisposti on Niilo Mäki Instituutin tekemä ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma. Ohjelmassa on valmiina kirjeitä, jotka Äitijänis lähettää matkaltaan Pikkujänikselle ja lapsille päiväkotiin. Jänispostissa tavoitteena on keskusteleva lukeminen; kirje luetaan ja sen sisällöstä keskustellaan lasten kanssa omin sanoin. Kirjeen mukana tulee myös kuva, joka liittyy kirjeeseen ja on tukena asiasta keskusteltaessa.

 

Koska sinä näytit sitä pupujänistä, me kerrottiin meijän nimet ja silitettiin sitä samalla, kun sitä vähän ujostutti. Se tuli tänne, koska sen äiti lähti vähän kattomaan lintuja, tai siis se halus nähdä miltä maailma näyttää sieltä, missä linnut lentävät.”

Sen äiti on lähtenyt matkalle, kun se halus tietää miten linnut katsovat ylhäältä, kun jänikset ei niin voi. Sitä oli hauska silittää.

Se oli hauskaa, kun se niin hienona nukkus siinä omassa lakanasängyssään, mikä oli hieno kori.”

 

Terveisin

Vekarat ja Pikkujänis

Sateinen askartelu

Syksyn kunniaksi askartelimme lätäkköaskartelun. Onneksi sadetta oli tänään vaan askarteluissa ja

ulkona paistoi aurinko, vaikka sadesäällä ulkoilu onkin kaikkien mielestä parasta! Lapsista oli kyllä erityisen hauskaa

tällä kertaa laittaa sadevaatteet päälle sisällä!

 

”Päälle laitettiin kuravaatteet ja oltiin sisällä. Laitettiin kumisaappaat. Sit meni valokuvaan eteiseen.”

 

”Otettiin maalia pipetillä ja laitettiin paperiin. Sitten puhalleettiin pillillä, että siit tulis suurempi. 

Sit liimattiin oma sadekuva, siihen mis oli ne sadepilvet, siihen samaan paperiin. Sit levitettiin vielä

Kädellä sitä maalia, jota otettiin sillä pipetillä. Sitä levitettiin siihen alas, koska meidän pitää hyppiä kuralätäkössä.”

 

”Laitettiin valmiita sadekuvia seinälle. Se oli kaikista kivointa, kun laitettiin oma kuva tohon paperiin. Ja se kun puhallettiin 

pillillä ja laitettiin pipettiin.” 

 

 

Sadonkorjuupäivä

Tänään päiväkodissa vietettiin sadonkorjuupäivää.  Paikallinen yrittäjä Ville Kitola lahjoitti meille maistiaisiksi suuren määrän erilaisia kasviksia. Kaikki lapset uskalsivat rohkeasti maistella myös vieraampia kasviksia, kuten raitajuurta ja palsternakkaa. Lounaalla maistelimme vielä uunissa kypsytettyjä punajuuria ja nekin maistuivat.

”Pöydällä oli paljon syötävää, esimerkiksi päärynää, omenaa, porkkanaa, kurkkua, vesimelonia, punaviinimarjoja ja kukkakaalia. Me saimme maistella niitä ja miettiä mistä tykkäsimme. Parasta mielestämme oli päärynä, omena ja vesimelooni. Noi vihreessä purkissa olevat eivät olleet kauheen hyviä, eikä kukkakaali. Arvioimme kasvisten makua hymynaamoilla, joko tarroilla tai piirtämällä”

 

 

”Oli mustikkaa, sipulivettä ja punajuuria ja niillä piirrettiin sellaiseen paperiin ja yritettiin värittää etanaa. Punajuuresta tuli punaista, mustikasta tuli tosi hyvää väriä, liilaa. Sipulivedestä tuli oranssivalkoista.”

Me katottiin leffaa kasvisten kasvamisesta, semmosesta miten vilja ja kaikki muut kasvaa. Luettiin myös kirjoja, semmosta viljelijäkirjaa ja kasviskirjaa.”

 

Syysterveisin

Vekarat